Kuvat:

Loppuhuomautuksena vielä: "Sajakuvahahmo"-lisätehtävän tuotos on tarkoituksella hirveä.

Viimeisetkin työt ovat nyt olleet valmiita jo jonkin aikaa.
   Viidennen työn aiheena oli kuvanveisto. Kävimme läpi kuvanveiston eri tyylit ja kiinnitimme erityistä huomiota esimerkiksi "negatiiviseen tilaan". Työ itse oli savityö, tarkoitus oli tehdä veistospari puoliabstraktiin tyyliin. Minä ja parini saimme aiheeksi sanaparin "uusi-vanha". Päätimme parini kanssa muotoilla savesta kasvonpiirteet, mutta jättää niistä kuitenkin joitakin osia pois. Silmien pois jättäminen oli yhteinen päätös, se tuntui hyvältä "negatiivisen tilan" käytöltä. Päätin lisäksi itse jättää suunkin pois. Omasta lopputuloksestani tuli kuitenkin hiukan liian vähän abstrakti, joten maalasin lopuksi koko patsaan mustaksi: yhtenäinen tumma väri peittää mukavasti yksityiskohtia. Valitettavasti parini ei ehtinyt maalata omaa patsastaan, ainakaan minun tietoni mukaan.
   Viimeinen työ liittyi puolestaan piirtämiseen ja varjostukseen. Kuten tavallista, kävimme läpi piirtämisen eri lajeja (joskin tässä tapauksessa niitä voisi kaiketi kutsua "tasoiksi") ja aloitimme työn. Piirsimme puisesta malinukesta kuvat, joita aloimme sitten varjostaa. Tästä on loppujen lopuksi hyvin vähän sanottavaa. Päätin käyttää hiilikynistä huolimatta perinteistä viiva- ja ristikkovarjostusta, sillä niiden avulla oli tulos omasta mielestäni parempi. Loppujen lopuksi olen piirrokseen suhteellisen tyytyväinen.

Kuvat tulevat huomenna muiden mukana.

Kaikki työt ovat nyt valmiit. Selostan kuitenkin kaksi viimeistä vasta seuraavassa tekstissä.

Kolmas työ käsitteli kuvan sommittelua ja tätä varten kävimme tunnilla läpi erilaisia tyylejä, kuten vertikaalinen, horisontaalinen ja kultainen leikkaus, jota päätin itsekin käyttää työssäni. Tehtävä oli perinteinen "kuva kuvan sisällä"-työ: Valitsimme taidekuvan, jonka ympärille teimme sitten valitsemallamme tavalla uuden työn. Itse valitsin kuvan, jossa jäittläismäsiet shakkinappulat seisovat "puiden" vieressä. (En tiedä, kuka tämän on tehnnyt ja valitsin sen vain, koska pidin teoksesta.)
   Työ onnistui näin jälkikäteen ajatellen varsin hyvin, vaikkakin aluksi tuntui, että en saa taidekuvaa sulautettua muuhun työhön. (Se oli maalattu täysin eri tekniikalla kuin mitä itse käytin.) Maalaaminen vesiväreillä onnistui hyvin ja opettajan neuvosta varjostin työtä vielä pastelliliiduilla, lopputulos oli kaiken kaikkiaan tyydyttävä. Idea oli antaa kuva, jossa alkuperäiset shakkinappulat "piilottelevat" suurta shakkikuningasta puiden takana. Viimeinen lisäykseni ennen työn valmistumista oli punainen väri kuninkaan taakse, sillä se alue tuntui vaativan vielä jotakin.

Neljäs työ käsitteli poptaidetta, eli taidetta, joka ottaa inspiraationsa populaarikulttuurista. Tarkoitus oli muokata kuvankäsittelyohjelman avulla omakuvasta yhdeksän eri versiota, jotka sitten sijoitetaan yhteen. (Päätin tehdä tämän työn pitkälti kuvankäsittelyharjoituksena. Henkilökohtaisesti pidän poptaidetta ylivoimaisesti hirvittävimpänä asiana, mitä kuvilla ylipäätään voi tehdä.)
   Huolimatta työn aiheessta, yritin kuitenkin tehdä sen parhaan taitoni mukaan. Matkassa ol mutama mutka, kuten se, että en ollut käyttänyt kuvankäsittelyä kolmeen vuoteen ja se, että käytössäni ei ollut hyvää valokuvaa. Itse otettu kuva oli parhaimmillaankin välttävä. Sain kuitenkin muokattua sitä muutamilla varsin mielenkiintoisilla tavoilla, eteenkin mielistyin itse värien ja kontrastien muunteluun. Vaikka loppujen lopuksi parhaita töitäni tämä ei missään nimessä ole, ei se silti satuta katsojan silmiä niin pahasti kuin alun perin pelkäsin.

Blogin nimestä huolimatta nyt kyseessä on kuvaamataidon ensimmäinen kurssi. Kuten aikaisemminkin, lisään kaikki kuvat yhdellä kertaa kurssin lopuksi, ainakin luultavasti.

   Ensimmäiset kaksi työtä ovat nyt valmiit. Ensimmäisessä oli kyse väriharmonioista ja niiden käytöstä, tarkoituksena oli tehdä neljä symmetristä kuviota, joista sitten voi muokata kokonaisuuden. Kuvio sai olla joko täysin abstrakti tai sitten esittävä, itse valitsin vaihtoehdoista jälkimmäisen. Edelliseltä kurssilta hyväksi katsomaani tyyliin valitsin ensimmäisen toteuttamiskelpoisen ajatuksen, joka juolahti mieleeni: kaksiulotteinen (siis piirrettynä ilman syvyysvaikutelmaa) puukuvio.
   Tämä kuvio oli itselleni varsin tuttu jo entuudestaan, sillä olen havainnut sen hyväksi tavaksi piirtää silloin kuin ajatukset todella ovat muualla, ikää kuin "töhertäen". (En oikeastaan tiedä, onko tällainen kuvio miten yleinen. Se juolahti mieleeni kerran, kun näin eräässä dokumentissa mallinnoksen tietokone-ohjelmasta, joka kykenee tuottamaan fraktaalilaskujen avulla todentuntuisen puun. Tämä on oikeastaan kaksiulotteinen versio siitä: jakamalla ensimmäisen viivan yhä uudestaan kahteen tai kolmeen suuntaan saa aikaan omasta mielestäni varsin todentuntuisen vaikutelman, joskaan en ole onnistunut tekemään tätä muutoin kuin ilman mainittua syvyysvaikutelmaa.) Tällä kertaa kuitenkin kiinnitin tekemiseen huomiota ja olenkin tulokseen varsin tyytyväinen. Olisin itse kuitenkin halunnut lisätä pienimpiin oksiin mukaan lehdet, mutta tämä olisi vienyt aivan liian kauan aikaa.
   Päätinkin korvata tämän väreillä. Alun perin tarkoitus oli tehdä taustasta vihreä tai sininen, en ollut päättänyt. Teinkin lopulta kaksi paneelia vihreällä ja kaksi sinisellä. Käytin vesivärejä, sillä niiden avulla värin voimakkuutta on helppo muunnella. Puut itse tosin on väritetty muutoin.
   Näin ollen tuloksena on omasta mielestäni varsin mukiinmenevä lähiväriharmonia, vihreä ja sininen, joskin yksittäisen paneelin tapauksessa voitaneen paremminkin puhua yksiväriharmoniasta.

Toinen työ liittyi taideteoksen rytmiin: se oli puusta tehtävä pienehkö patsas, jonka tulisi jollakin tapaailmentää sekä sidottua että vapaata rytmiä, eli siellä tulisi olla sekä elementtejä, jotka toistuvat säännöllisesti että niitä, jotka vaikuttavat sattumanvaraisilta.
   Lähtökohdan sain taas kerran ensimmäisestä ajatuksesta. (Olen huomannut, että tulos on parempi, jos jättää itse toteutukseen runsaasti aikaa, sillä tuolloin on mahdollista vielä muuttaa jotakin, mikä ei kenties toimi.) Perusajatus oli polvistunut ihmishahmo, jonka edessä olisi jotakin, ehkä kruunu. Tämät tosin hylkäsin ajan myötä. Toteutustavan, siis puukalikat ja kuumaliima, tuntien oli parasta vain lähteä rakentamaan ja antaa kalikoiden todellisen yhteenliittymistavan kehittyä tarpeen mukaan. Toivoin tämän myös tuovan työhön mainittua vapaata rytmiä. Tämä työtapa tosin varmisti myös, että alkuperäiset suunnitelmat muuttuivat monta kertaa lennossa: asento muuttui muutamia kertoja ja päätyi lopulliseen muotoonsa vasta, kun huomasin, että kädet eivät voisi millään pysyä kiinni omillaan ja jouduin lisäämään keihään.
   Lopputulos olikin kaiken kaikkiaan varsin sopusuhtaisen oloinen, joskin hiukan ylidramaattinen: Keihäänsä varassa juuri ja juuri polvillaan pysyvä sotilas. Lisäsin nuolet selkään, kun mietin, miksi ihmeessä sotilaan olo sitten oli niin kurja. (Olin tosin lukenut edellisenä iltana kirjaa nimeltä Silmarillion, mikä, mikäli tunnet teoksen, antaa hyvän syyn kyseiselle tulokselle.) Tähän tulokseen olenkin itse kenties kaikista tyytiväisin, edellisen kurssin työt mukaan lukien.

Kuvat töiden tekojärjestyksessä: (Valitettavasti en saanut viimeistä kuvaa käännettyä oikein päin.)
_________________________________________________________________________________

_________________________________________________________________________________

_________________________________________________________________________________

_________________________________________________________________________________

_________________________________________________________________________________

Kurssi on nyt loppu ja viimeisetkin työt, numerot neljä ja viisi, siis, ovat nyt valmiit. Neljäs työ koski edelleen arkkitehtuuria, tarkemmin sanottuna suuntausta, jota nimitetään 'Wau-arkkitehtuuriksi'. Tämä tyylisuunta pyrkii erikoisii muotoihin ja siihen ehkä parkaiten soveltuen tehtiin seuraava työ savesta, tarkoituksena oli tehdä joko huomaamaton tai huomattava koppero keskelle kaupunkia. Itse päätin toteuttaa suunnilleen ensimmäisen mieleeni juolahtaneen idean, (jälleen kerran): päätin muotoilla savesta klassisen tyylin temppelin. Kyseinen rakennustyyli oli itselleni jo entuudestaan tuttu. Lisäksi saven työstäminen oli minulle täysin uusi työtapa, joten rakennelma, joka koostuu säännöllisistä geometrisista kappaleista oli myös toteutuksen kannalta katsottuna edullinen. Loppujen lopuksi työ onnistui suhteellisen hyvin: mikään savitöiden mestariteos ei se todellakaan ole, mutta silti siitä erottaa, miksi se on tarkoitettu.
   Viimeinen työ toteutettiin onneksi jo entuudestaan tutulla menetelmällä. Tällä kertaa siirryimme rakennusten ulkotiloista sisätiloihin ja kävimme ennen töitä läpi useita erilaisia sisustuksen tyylisuuntia. Tarkoituksena oli valita jokin paikka yläasteen tiloista ja muunnella se mielensä mukaisesti, mahdollisesti jonkin tyylisuunnan mukaan. Oma takoitukseni oli pyrkiä klassiseen skandinaaviseen tyyliin, mutta tämä ei välttämättä täysin toteutunut, muun muassa siksi, että vesivärimaalauksessa valkoiset seinät eivät ole erityisen mieltä ylentävä näky ja siksi, että valitsemani alue oli muodoltaan hiukan erikoinen. Kuitenkin olen lopputulokseen varisn tyytyväinen, sillä työ vaikuttaa monin puolin tasapainoiselta ja geometriset ongelmat saatiin ratkaistua tyydyttävästi.

Kuvat tulevat lopuksi

Sekä toinen että kolmas työ ovat nyt molemmat valmiit, ellei kolmannen kohdalla satu mitään ihmeellisyyksiä. Toisen työn tarkoitus oli kaiketi havainnollistaa esiteltyjä muotoilun suuntauksia, "hyvää" ja "huonoa" muotoilua ja tässä se onnistui varsin hyvin: esittelystä on jo muuutama viikko ja se on silti jäänyt mieleen.
   Työn itsensä osalla lähtökohtani oli lähinnä aloittaa ja katsoa mitä siitä syntyy. Paljon aikaa kului sen selvittämiseen, mikä olisi omilla taidoillani ylipäätään mahdollista, saati sitten millään tavalla ansiokasta. Vähitellen kuitenkin tuoli alkoi muotoutua, ajatuksissani ainakin, piikikkään valtaistuimen kaltaiseksi. (Epäilisin, että vaikutteita tuli jonkin verran eräästä kirjasarjasta...) Pyrkimykseni tuolin kanssa oli pysyä "hyvän suunnittelun" rajoissa, sillä henkilökohtaisesti pidän monia niistä esineistä, jotka havainnollistivat "huonoa suunnittelua" ja kitchiä suoranaisina hirvityksinä. Loppujen lopuksi itse toteutus sujui varsin mukavasti, lukuun ottamatta kuumaliiman kärventämiä sormia, ja tuloskin vaikuttaa varsin mukavalta valtaistuimelta, joskin hitusen verran kiikkerältä.

Kolmas työ taas koski arkkitehtuuria. Tunnilla esiteltiin kaksi arkkitehtuurin tyyliä, postmodernismi ja orgaaninen, ja tehtävänanto yhdessä materiaalien kanssa miltei pakottivat meidät ottamaan ohjenuoraksi jommankumman näistä: Kukaan ei voi taitella paperista jonkin vanhan tyylin mukaista rakennusta kolmessa tunnissa, eikä IT-miljonääri koirineen varmaankaan pitäisi niitä ajan hengen mukaisina.
   Itse päätin toteuttaa ensimmäisen mieleeni juolahtaneen idean: miltei maata viistävän mökin, joka vastaa taatusti tehtävänannon piilopirtti-kuvausta. Suunnitelman realistisuus ei missään vaiheessa ollut kyseenalainen, sillä sen kaltaisia taloja on rakennettu jo toista tuhatta vuotta. Kuitenkin oli varsin epäselvää, osaisinko itse rakentaa sellaista paperista. Lopputulos kuitenkin oli varsin tyydyttävä, joskaan ei täysin suunnitelmien mukainen. Tehtäessä pienoismallia jouduin turvautumaan moniin kompromisseihin, eikä pelkällä paperilla voi mitenkään toteuttaa kaikkia suunnitelman piirteitä, esimerkikisi ajattelemani nurmi- tai turvekattoa ei paperista voi taitella.

Kuvat lisään myöhemmin.